Hilda Huoleton

Laulussa taidetaan puhua Hulda Huolettomasta. Mä kuitenkin olin Hildesheimissa, en Huldalla. Menokin ollut huoletonta lomaviikon aikana. Maanantaina tein siis päivämatkan lähikaupunkiin, vain 20 minuuttia junalla ja maksaa 15 euroa edestakaisiin. Kylänen (103 000 asukasta) oli kovin viehättävä, joten mielelläni menen sinne vielä monta kertaa. 
Hildesheim tuhoutui pommituksissa pahasti, siksi suurin osa rakennuksista on vain tarkkoja kopioita alkuperäisistä rakennuksista. Kaupungin nähtävyyksiä ovat mm. UNESCON maailmanperintöluettelosta löytyvät Mikaelinkirkko (Michaeliskirche) ja Hildesheimin tuomiokirkko.

Tempelhaus, vaalea tornirakennus on Hildesheimin turisti-info. Ei hassummat puitteet.

 Marktplatz oli niin kauniiden rakennusten ympäröimä, että niska kenossa pyörin siinä ympyrää hyvän aikaa.

Bäckeramtshaus ja Knochenhauer-Amtshaus, Terastajien ammattikuntatalo

Umgestülpte Zuckerhut, ylösalainen sokeritoppa

Tässä söpöliinitalossa oli pikkuruinen kahvila alakerrasssa. Voih.

Nähtävyyksiä on paljon keskittynyt keskustan alueelle, joten paras tapa nauttia kaupungista on vain kävellä ja katsella. Itse marssin turisti-infoon, josta löysin jopa suomenkielisen opaslehtisen. Kaupunkia kiertää ruusureitti, kivetykseen maalatut ruusut kulkevat kauniita katuja pitkin, esitellen tärkeimmät nähtävyydet. Kahdella eurolla sai oppaan, jossa oli kartta ja pieni tietoisku jokaisesta kohteesta. Kierroksen pituus on viisi kilometriä, mutta en tiedä onko siihen laskettu mukaan valinnaiskierroksia (kiersin nekin). Plus tietenkin nämä Sannin ikiomat extrakierrokset. Kun kävelin kolmatta kertaa saman työmaan ohi, yksi työmiehistä huikkasi, että olenko eksynyt. Tietenkin vakuutin, että ei ei, minä vain tykkään kierrellä ympyrää.

Takana on Mikaelinkirkosta löytyvä 1000-vuotinen ruusupensas, joka selvisi pommituksetkin.

Sillä voi myös lähettää tekstiviestejä! Oikeasti. Söpö pinkki luurikin ja kaikkee. Ihme ja kumma näitä ei hajoteta viikonloppuisin.