Lebkuchenhaus! Rakennusmestari Särkölä.

Piparitalo!

Vain katto ja yksi seinä meni rikki!
Vain yksi palovamma!





Näin itsenäisyyspäivän jälkeen ja vierailla mailla elellessä on helppo olla isänmaallinen. Kun on kertonut Suomesta muille, niin oon huomannut kuinka tärkeä kotimaa onkaan mulle. Oon aina ihan fiiliksissä kun joku tietää Suomen!

Mun jääpuikot ei ole kovin siroja, mut menettelee. Varastin kaikki pinkit Smarties-rakeet.
 

  Tsunamin kärsinyt taloni ei ole kovin turvallinen. Eikä esteettinen, sillä rakennusaine näyttää....
  

Mun jouluun kuuluu Coca-Cola! Ja lahjat!

Oli oikeen piparitalojuhlat, tässä hienot luomukset.

Joulun (t)aikaa

Hannoverin joulukauden avajaiset eivät menneet ihan saksalaiseen tapaan. Kaikki odottivat innolla jouluvalojen sytyttämistä Kröpcken aukiolla. Kahdestakymmenestä sitten laskettiin alaspäin päät takakenossa, "DREI. ZWEI. EINS. NULL!" ......ja ei mitään. Sitten pari kipinää kerrostalon seinällä. Joku äijä alkoi kiipeämään vaijeria pitkin, hetken jo luulin että se olisi korjaaja, mutta ei, sehän oli strapetsitaiteilija. Taustalla oli Adelen ihana Skyfall.
 "This is the end / Hold your breath and count to ten"

Myöhemmin kuvailin miestä hyvännäköiseksi, enhän ees nähnyt sen naamaa?
 Mielikuvitus toimii

Strapetsitemppuilun jälkeen taivaalta laskeutui kuumailmapallo ja se nousi uudestaan ylös mukanaan valkoisiin pukeutunut tyttö, joka tanssi korista roikkuvien nauhojen varassa. Taustamusiikkina Walking in the air.  "We’re walking in the air / We’re floating in the moonlit sky"

Esitysten oli tarkoitus tulla vasta valojen sytyttämisen jälkeen, mutta teknisten vaikeuksien takia lyötiin show päälle samantien. Noin 20 minuuttia myöhemmin suurin osa valoista saatiin syttymään. Rakennuksia alas valuvat ilotulitus-vesiputoukset olivat upeat!

     Hannoverissa on kolmet joulumarkkinat, joista kaksi olen saanut tsekattua. Aivan ihanat, niin paljon kojuja ja kaikkea pikkutavaraa ja makeisia ja Glühweiniä (melkeen glögiä) ja ah mä rakastan joulua. Pari viikkoa sitten yksi Grinch - tiedättehän sen vihreän örkin? - valitti miten vihaa joulua. No mä ja Clarice tietenkin rynnättiin sen ympärille tanssimaan ja laulamaan joululauluja. Täytyy levittää joulunsanomaa.

Aivan ikioma oma markkinaosa on suomalaisille myyntikojuille, kaikki työntekijät eivät tosin olleet suomalaisia, höh. Mutta nyt Jasminekin on maistanut glögiä ja salmiakkia.

      Huomenna uudestaan markkinoille!

Ihanaa itsenäisyyspäivää Suomi, ikävöin kylmää syliäsi, puspus!

Pillipiiparin jalanjäljillä

Jos jonkun äiti ei ole satuja kertonut, niin tässäpä lyhyesti:

Yli 700 vuotta sitten Hameln kärsi rottaongelmasta ja taitava pillipiipari saapui pelastamaan kaupungin viiksekkäistä tuholaisista. Soitollaan hän lumosi rotat ja johdatti ne jokeen. Kiittämättömät kaupunkilaiset eivät kuitenkaan halunneet maksaa sovittua summaa, joten pillipiipari marssitti kaupungin lapsetkin kadoksiin. Siitäpähän saivat.

Hameln tuntui kovin ylpeä olevan piheistä esi-isistään ja joka puolelta löytyi viittauksia Pillipiipari-tarinaan. Matkamuistojen lisäksi oli katuja koristavia rotta-maalauksia ja -laattoja, rottapatsaita ja -musikaali, rotta-sitä ja -tätä.

Itse ihailin taas ihania, vanhoja taloja ja rakennuksia, joita löytyi useamman korttelin verran. Oikein idyllinen kylänen, täynnä Saksalle perinteisiä Fachwerk-taloja.

Hochzeitshaus

Leisthaus

Mun paikallinen matkaoppaani ei itsekään tuntenut useimpia katuja, joilla kuljeskeltiin. Hän ei ollut myöskään ikinä nähnyt mekaanista nukke-esitystä (ensimmäinen kuva), joka kuitenkin esitetään kolme kertaa päivässä korkealla häätalon seinällä. Puhuttiin siitä, että omassa kotikaupungissa ei ikinä katso tai ihmettele mitään, sitä vaan kulkee kauheassa kiireessä. Olen tulossa Suomeen lomalle jouluksi, joten ajattelin et turistipostaus Turusta vois olla jännä. Tiedän kuitenkin muutaman tutun Hannoverista lukevan mun blogia, kääntäjän avulla..

Hameln näköalatasanteelta, söpö!

Wie geht es mir?

Mun hienot suunnitelmat päivitellä usein blogia lipuu koko ajan kauemmas. Vaikka pääsenkin töistä aikaisemmin kuin useimmat muut au pairit ja mulla on paljon vapaa-aikaa, niin silti tuntuu että olen koko ajan menossa jonnekin. Huoh. Anni päivittää blogiaan kolme kertaa päivässä, mutta Annilla onkin aina ollut vuorokaudessa enemmän tunteja kuin meillä muilla..

 Mutta iloinen uutinen! Ostin kameraan muistikortin! Se kauppa oli päärautatieaseman vieressä, eli olen kävellyt ohi noin 400 kertaa. Huono uutinen! Se ei ole hyvä kamera!

Anyway, huomenna suuntaan töiden jälkeen kauppakadulle, koska jouluvalot sytytetään, pikaisesti ehkä ehdin kaverin siellä nähdä ennen kuin suuntaan taas kielikurssille (nyt välähti mieleeni ne läksyt, arghhh). Odotuslistalla on myös joulumarkkinoiden alkaminen ja tiistainen Twilight-elokuva! James Bondinkin kävin aiemmin katsomassa (ja todellakin englanniksi). Täällä syödään enemmän makeaa popcornia, outoa sakkia!

Tänään oli Hamelnissa, mutta se onkin huomisen satu.

                                     Mir geht es gut. Und dir?

Alles Gute zum Geburtstag!

Hyvää syntymäpäivää minulle! Eilen tuli tuo maaginen (not) 19 vuotta täyteen. Sain pienen joukon kasaan keskiviikkoillaksi ja juhlittiin mua jee!

 Sausalitos oli vähän Amarillon tyylinen, mutta parempi meksikolaisbaari. Ei ollut sellanen naula päähän-meininki ja juomavalikoima oli todellakin laajempi. Mä maistoin Spain, Kiwi twist ja Melon cooler-juomia, tarjoiltiin vaahtokarkin kanssa, voi juma sinne meen siis uudestaan. Happy hourin ja keskiviikkotarjouksen takia kahdelle normaalille ja yhdelle isolle drinkille tuli hintaa 13 plus jotakin.
Seuraavassa klubi/baarissa taas olut ja vodkaenergiajuomat euron. Teitä voi tämä järkyttää, mutta en ollut hirmukännissä, vaikka olosuhteet olisivatkin olleet siihen suotavat.

 Toivottavasti ne ei nyt suutu kun julkasen tälläisiä kiiltosilmäkuvia.

Löysin itseni kaltaisia kynttilänkiduttajia

Lahja uusilta kavereilta oli superihana yllätys. Teemana oli tietysti saksalaisuus. Love it!

Saijan ja Maren paketista kaikkee söpöä, niinkuin Isabella Holm-korvikset, toisen Fazerin ehdin jo pistää poskeeni ennen kuvaamista.

Ikean glögi!

Au pair-perheen kanssa syötiin suklaakakkua ja tällänen kasa odotti.


  Kaikin puolin onnistuneet synttärit, soittelin Saijan, Maren ja iskän kanssa, ja olin kavereiden kanssa iltaa viettämässä, happyhappyjoyjoy.

Viikkokatsaus

Tämä kirjoitus on niinkin hienosti toteutettu, että latasin kuvat kännykästä koneelle ja valitsin niistä ne vähiten kamalat.

Mutta ihan hyvin nää kuvaa mitä teen täällä Saksassa.

 1)

Kaksi kertaa viikossa käyn kielikurssilla. Opettaja on ihana, lihava mies. Tuo mieleen Joulupukin ilman partaa. Kuvassa näkyy opettajan tarkastama kotitehtävä joka oli "Super!" ja lisäksi siinä oli kättään heiluttava pikku-ukkeli. Mukana seilaa melkein aina kalenteri, johon kirjoittelen ylös menoja, piirtelen karttoja Googlemapsin avulla ja suunnittelen vuottani listojen avulla.

 2)

U-bahnalla pääsee vartissa keskutaan, joten kiertelen siellä melko usein ilman sen kummempaa suunnitelmaa, käyn vaikka parissa kaupassa tai kahvilla (siiderillä). Hannoverissa on usein kaikenlaista meneillä, markkinoita, esityksiä, jalkapallopelejä ja  lahjakkaita katutaiteilijoita. Näiden tsempaloiden tarkoitusta en saanut selville, mutta oli tanssia, musiikkia, lauluja ja glögiä.

3)

Viikonloppuista yritän ottaa kaiken irti eli viilettää menoissa. Näen kavereita ja olen yrittänyt etsiä keikkoja, mutta vielä en ole niille päässyt. Disco Ensemblen keikan jätin väliin Halloween-juhlien takia.

Jenni ja mä pidettiin sadetta todella käytännöllisen patsaan alla. Tie päätyi Jack The Rippersin kautta Havanaan ja Intensivstationiin, jossa ei ollut lupauksen mukaisesti hoitsupukuisia tarjoilijoita! Pettymys. Lisäksi käytiin parissa pienemmässa paikassa, pujottelu on helppoa kun on klubit ovat samalla kadulla. Jenni, Jasmine ja minä käytiin vielä McFlurryt ostamassa yöpalaksi. 

                                                           4)

Tietenkin mulla on työpäivän aikana kaikenlaista tekemistä. Kotitöiden lisäksi vaikka askartelen, piirtelen, leikin, pelaan ja juttelen L:n kanssa. Au pair-perheestä en kuitenkaan lisää kuvia tai kerro nimiä.





Ja uutisten loppukevennys!




                       

                       

Ja ne, jotka tietää mun vessafobioistani, arvaa kuinka kauhistunut olin tälläistä hirveästä yhteisvessasta. Ja vielä kannet auki! Hyi, mikä insinöörin älynväläys.....

Yritän oikeesti käydä hankkimassa sen muistikortin, mutta saa mulle myös hienon kameran ostaa joululahjaksi vink vink.

Kuis nyt tällee?

Saksa on kuitenkin aika samanlainen kuin Suomi. Tässä kuitenkin pari juttua, jotka ihmetyttää tai ei oikein luonnistu.

1) teitittely
Meinaan sen aina unohtaa!

2) suihku
Ainakin tässä talossa on kuuman ja kylmän veden hanat erikseen, ei niin taida kuitenkaan kaikissa huusholleissa olla. Menee vaikka kuinka kauan ennen kuin alkaa tulla lämmintä vettä ja muutaman sekunnin päästä se on jo polttavan kuumaa, sitten taas liian kylmää ja liian kuumaa....

3) kassat
Sellaset ärsyttävät tynkäkassat, mitkä Lidissä tais joskus Suomessakin olla. Kilttinä tyttönä olen myös käännellyt viivakoodeja ylöspäin, mutta niiden lukijahan on alhaalla täällä.

4) pankkiautomaatit
Pelästyin hirveesti kun automaatti ekan kerran imaisi mun kortin sisäänsä. Iskältä kuulin, että Suomenkin automaatit teki joskus niin, mutta silloin itselläni ei vielä ollut korttia. Lisäksi automaatit on hitaita.

5) hinta + pantti
En tajua miksei voi suoraan ilmoittaa sitä kokonaishintaa! Miksi miksi täytyy olla hinta ja sitten vielä pikkupräntillä + 0,25e Pfand

6) duppaus
Tämä ei tarvitse selitystä

7) englanti
Hannover isännöi vuoden 2000 Expo- maailmannäyttelyä, joten automaatit sun muut voi valita englannin kielisiksi, samoin kansainvälisten yritysten liikkeiden ja infopisteiden työntekijät puhuvat englantia. Mutta saksalaisilta nuorilta se ei tunnu luonnistuvan. Johtuisiko kohdasta 6?

8) ruokapaikat
Monet ruokapaikat on noutopaikkoja, jossa saa vaan ruoan mukaan ja se syödään yleisillä penkeillä, seisaaltaan tai kävellen. Tietty ruoka voi olla tämän takia hieman halvempaa, mutta itse maksaisin mielelläni vähän extraa pöydästä ja tuolista. Ruokajuomat kalliita! Ja pieniä!

Mut siinäpä ne, jotka äkkiseltään tuli mieleen.




Monissa museoissa on perjantaisin ilmainen sisäänpääsy. Sprengel-museossa oli mm Andy Warholin  ja Picasson töitä, eli vierailun arvoinen paikka. Siellä sai myös osallistua taiteen tekemiseen. Oli piste, jossa sai tehdä itse kollaasin ja ripustaa seinälle. Taisi tosin olla tarkoitettu lapsille..Kuitenkin mä tein ylläolevan taideteoksen. En sitten tiiä, mitä se musta kertoo.....

Terkut mummulle!

Hilda Huoleton

Laulussa taidetaan puhua Hulda Huolettomasta. Mä kuitenkin olin Hildesheimissa, en Huldalla. Menokin ollut huoletonta lomaviikon aikana. Maanantaina tein siis päivämatkan lähikaupunkiin, vain 20 minuuttia junalla ja maksaa 15 euroa edestakaisiin. Kylänen (103 000 asukasta) oli kovin viehättävä, joten mielelläni menen sinne vielä monta kertaa. 
Hildesheim tuhoutui pommituksissa pahasti, siksi suurin osa rakennuksista on vain tarkkoja kopioita alkuperäisistä rakennuksista. Kaupungin nähtävyyksiä ovat mm. UNESCON maailmanperintöluettelosta löytyvät Mikaelinkirkko (Michaeliskirche) ja Hildesheimin tuomiokirkko.

Tempelhaus, vaalea tornirakennus on Hildesheimin turisti-info. Ei hassummat puitteet.

 Marktplatz oli niin kauniiden rakennusten ympäröimä, että niska kenossa pyörin siinä ympyrää hyvän aikaa.

Bäckeramtshaus ja Knochenhauer-Amtshaus, Terastajien ammattikuntatalo

Umgestülpte Zuckerhut, ylösalainen sokeritoppa

Tässä söpöliinitalossa oli pikkuruinen kahvila alakerrasssa. Voih.

Nähtävyyksiä on paljon keskittynyt keskustan alueelle, joten paras tapa nauttia kaupungista on vain kävellä ja katsella. Itse marssin turisti-infoon, josta löysin jopa suomenkielisen opaslehtisen. Kaupunkia kiertää ruusureitti, kivetykseen maalatut ruusut kulkevat kauniita katuja pitkin, esitellen tärkeimmät nähtävyydet. Kahdella eurolla sai oppaan, jossa oli kartta ja pieni tietoisku jokaisesta kohteesta. Kierroksen pituus on viisi kilometriä, mutta en tiedä onko siihen laskettu mukaan valinnaiskierroksia (kiersin nekin). Plus tietenkin nämä Sannin ikiomat extrakierrokset. Kun kävelin kolmatta kertaa saman työmaan ohi, yksi työmiehistä huikkasi, että olenko eksynyt. Tietenkin vakuutin, että ei ei, minä vain tykkään kierrellä ympyrää.

Takana on Mikaelinkirkosta löytyvä 1000-vuotinen ruusupensas, joka selvisi pommituksetkin.

Sillä voi myös lähettää tekstiviestejä! Oikeasti. Söpö pinkki luurikin ja kaikkee. Ihme ja kumma näitä ei hajoteta viikonloppuisin.

Seilori seilissä

Eilen oli niin hauskat Halloween-pippalot Jack The Ripper'sissä!
 Itse en lähtenyt vähiä rahojani kuluttamaan naamiaisasuun, laitoin merimies-mekon ja -neuleen ja ankkuri-korvikset, punaiset kengät ja hiukset kahdelle letille. Ne yhdessä oli helppo tunnistaa mut seiloriksi, vaikka eihän se kovin pelottava asu ollutkaan. U-bahnissa olin ainut pukeutunut ja olin kuullut ettei Halloween ole iso juttu Saksassa. Vähän ajattelin, et kauheeta, jos me pamahdetaan paikalle täydessä tällingissä kun muut ovat tulleet vaan lauantai-oluelle..

Yllätyin tosi paljon miten ihmiset viitsii panostaa asuihinsa. Oli mätäneviä zombeja, vampyyrejä, 1800-luvun asuihin pukeutuneita kummituksia, ruumiita, kaksi Slendermania(!), pakolliset seksikkäät kissat ja veriset hoitsut verkkosukkahousuissa, noitia, demoneita, Hullu hatuntekijä, ritareita huhhuh vaikka mitä. Koko baarikin oli peitetty hämähäkinseitteihin ja kurpitsoihin, tarjoilijat olivat zombeja.
Ja nyt kaipailen kuvia teille nähtäväksi, ei tainnut kenelläkään meidän porukasta olla kameraa. Joku äijä siellä kiersi kuvia ottamassa hienolla kameralla, ehkä ne ilmestyy facebookiin.

Kahden kanssa vielä päätettiin suunnata Havana-clubille. Matkalla tajusin että mähän olen meistä kolmesta ainoa, jolla on asu. Vaihdoin letit nutturaksi ja tungin neuleen laukkuun, niin ei sitä huomannut naamiaisasuksi.

Halloween oli siis tosi hieno kokemus. Ihmisten vaivannäkö ja iloisuus oli sellasta, jota en ole ennen nähnyt. Ennen juhlia sanoinkin että Suomessa Halloween on sitä, että muijat vetää päälleen mahdollisimman avonaisen, mustan mekon ja kissankorvat päähänsä, niin tässä baarissa oli ihan eri meininki. Ja enpä ole ennen tanssinut näin erikoisen musiikin tahdissa. Vähän kyllä ihmetytti kun perus Rihannan ja Black Eyed Peasin jälkeen alkaa soimaan Pink Floydin  Another Brick in the Wall, Guns N' Rosesin Paradise City clubiversioina ja vielä jotain saksalaista rivitanssimusiikkia? Ja kyllä, kokeiltu on nyt sitäkin.

Tänään taas oli au pair-perheen kanssa vohvelipartyt, vieraita oli kaiken kaikkiaan kymmenen. Pöytä oli koristeltu kastanjoilla ja värikkäillä lehdillä (hähää meillä on vielä syksy). Olinkin unohtanut kuinka hyviä vohvelit on, runsaasti vielä hilloa ja kermavaahtoa päälle!

hajotkaa lumeenne

Ps Bloody Mary eijo hyvää.

Brownie for one

Nappasin ohjeen mukibrownien tekemiseen. Elikkäs aineet sekoitetaan mukissa, muki mikroon ja tadaa! Helppo, nopea ja maistuva jälkiruoka yhdelle, ilman uunia tai vatkaamista.





                                        Odotin jotain tälläistä herkkua.

                                         Ja oma lopputulos:

Sellanen senttimetrin paksuinen kasa mukin pohjalla ja lisäämäni smarties-rakeet vähän näyttivät värittömiltä.
No hyvältä tää mun forever alone -jälkiruokani silti maistui.
Ensi kerralla taidan 10-kertaistaa ohjeen. Kannattaa kokeilla kuitenkin!



Jotain hyviä herkkuohjeita pieninä annoksina? En täällä ala pellillistä väsäämään.

Das Leben ist schön

minä ja Sasha

Olin  kavereiden kanssa launtaita viettämässä. Nähtiin myös tuttuja viime viikonlopulta, ja hienosti opetin suomalaisia kirosanoja, aika perus.

Voitte ihailla mun uutta ihanaa takkia! Vähän aikaa sitten valitin Katalle, että olen etsinyt mustaa nahkatakkia, jossa olisi niittikaulukset. Halvat tuntuu ihan muoville ja kivat on älykalliita. Täältä löysin edullisen, mun mielestä just perfect. Aitoa nahkaa se ei ole, mutta mulle sillä ei ole väliä, kunhan näyttää siltä!

Nähtiin mielenkiintoinen välikohtaus, kun Polizei tuli puistoon, jossa mekin hengattiin. Luultavasti alaikäinen neitonen hermostui kovasti, yritti kovasta humalatilasta huolimatta juosta karkuun, mutta eihän se pitkälle pötkinyt. Huitoi vielä poliiseja, jotka otti siitä kiinni. Lisäpartio suhasi paikalle ja itkevä tyttö talutettiin oikein käsiraudoissa poliisiauton takapenkille. Sain hyvän idean ottaa siitä muutaman kuvan, mistä poliisit ei näyttänyt olevan kovin innoissaan..

Suunnattiin isolle clubille, nimeä on nyt muista. Juttelin baarissa muutaman tyypin kanssa, jotka vakuutti, että se on yksi parhaimmista. Itekkin tykkäsin, paikalla oli kokoa ja soi hyvä musiikki. Mittasuhteita voitte päätellä siitä, että tupakkakopissa oli oma baaritiski ja tanssilattia.

tulipas rumia ihmisiä kuvaan

silmäniloa naistenvessassa

Olin Ernst-August-Galerie-kauppakeskuksessa shoppailemassa ja ajattelin käväistä taas Hollisterissa. Reilun kolmenkymmenen ihmisen jonon nähdessäni päätin jättää toiseen kertaan. Viime kerralla olin liikkeellä sen verran myöhään, että pystyin vaan kävelemään sisään, nyt se ei ihan olisi onnistunut. Jonokin oli vain kasvanut kun myöhemmin kävelin uudestaan ohi. Hollister on suosittu amerikkalainen ketju, joka myy rentoja vaatteita. Kaupassa on tosi pimeää, saa tiirailla hintalappuja kunnolla. Musiikki soi kovalla ja myyjät kuljeskelevat pitkälti rantakuteissa, shortsit ja toppi päällä, flipflopit jalassa. Sisäänkäynti on muuten piilotettu verhon taakse ja ulkopuolella ei lue kaupan nimeä, salaperäisyyden tavoittelua...

Tässä alle kahden kuukauden aikana olen nelisen kertaa käynyt lähipostissa, enkä vieläkään osaa sinne! Nää kadut ei vaan toimi.