Nomen est omen

Blogin nimen piti olla vaan läppä, mutta uhkaus toteutti itsensä. Kiva. Suuntavaisto on täysin äidiltä peritty, joten monien, monien harha(kilo)metrien jälkeen Guessin tennarit ovat kuluneet puhki.

Tässä välissä voisin ylpeänä ja kauhuissani huomauttaa, että otin mukaan vain neljä paria kenkiä! Tennarit, lenkkarit, jotka erityisesti tänne ostin ulkokengiksi, talvisaappaat ja korkokengät. Punaisia korkokenkiäni kolme poikaa kommentoikin keskustassa "Tolle Schuhe!" Danke schön.

En kärsi, oli vain kylmä.

Aplodien paikka Sannille! Olen ollut hyvin rohkea ja vain mennyt ihan ypöyksin baarii ja tilannut siiderin. En ikinä ikinä tekisi niin Turussa. Muutenkin olen erityisen huono olemaan yksin missään, esim shoppailemassa tulee sellainen olo et vartijat luule myymälävarkaaksi tai jotain muuta yhtä tyhmää. Kuitenkin voitin pelkoni ja suuntasin Magnersini kanssa ulkopöytään istumaan. 10 minuutin päästä löysin kaksi juttukaveria ja myöhemmin illalla seuraan liittyi vanhempi naishenkilö, joka oli innoissaan saadessaan rupatella englanniksi pitkästä aikaa.  Nämä kaksi miestä eivät asuneet  Hannoverissa, ja lupasivat majoituksen ja sightseeingkierroksen, jos tulen heidän kotikaupunkiinsa. Lupasin soitella, jos tulen sinne, harmi vain etten yhtään muista mikäs kaupunki se olikaan.

Toisen kerran kun suuntasin yksin baariin sain hieman kauemmin odotella, ja turvauduin jo Facebookiin turvalliseen viihdykkeeseen (Thank God for Wi-Fi). En ottanut käyttöön Jussin neuvoja miestenmetsästykseen, sillä sainkin juttuseuraksi saksalaisnaisen, jonka kanssa juteltiin kotimaistamme. Hänellä oli vaikka millä mitalla kavereita Dublin Inn'ssä ja hengailtiin rennosti porukalla. Eräs brittimies lupasi etsiä minulle mahtavan poikaystävän, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Erityisen hauskoja oli pari skottipoikaa, mutta vaikutelma taisi johtua myös hassuista sanoista. Nice laddies!

Tytön kanssa suuntasin klubikadulle, joka sijaitsi fiksusti prostituutiokadun vieressä. Samalla kadunpätkällä oli monta ilmaista klubia, joten ideana on mennä sisälle, tsekata meininki ja vaihtaa tarvittaessa paikkaa. Me kävimme noin viidessä paikassa, koska hän halusi näyttää eri paikkoja uudelle tulokkaalle, eli minulle. Ilta oli vasta pintaraapaisu, mutta vaikuttaa hyvältä tavalta, jos voi vaan palloilla samalla kadulla edestakaisin ja etsiä  parhaimmat bileet, sopivimman musiikin ja halvimmat juomat ilman pääsymaksuja.

Uusien randombaarituttujen lisäksi oon tavannut uudestaan osan porukasta, josta kerroin ekassa postauksessa ja mukana oli myös uusia naamoja mm Ranskasta ja Italiasta. Suunniteltiin menevämme Hannoverin Oktoberfesteille yhdessä. Vaihdoin sopivampaan kielikurssiin, jossa on monia au paireja. Heitä näin viime sunnuntaina syömisen merkeissä. Ihan mukavasti tuttuja kertynyt, itse olen vaan hirveän huono ottamaan yhteyttä ja ehdottamaan mitään, mutta onneksi ne on hoitanut sen puolen. En osaa olla yksin, mutta en osaa kysyä seuraa, hieno yhdistelmä.

Das Neue Rathaus.  Ihmettelin vain ulkopuolelta, 
mutta kuulemma 3 euron edulliseen hintaan pääsee hissillä (jes!) ylös asti ja sieltä on hienot näkymät koko kaupunkiin. Pitäis varmaan jonkun au pairin kanssa sinne mennä. 

bussista otettu laatukuva

Hattarapää kun olen niin tietenkin jätin kameran muistikortin kotiin. Kaikki kuvat ovat siis napsittu kännykällä, mikä selittääkin niiden tasokkuuden. Tosin ei sillä kamerallakaan saa sen parempia kuvia, useamman vuoden vanha kapistus.  Yritän esittää täällä coolia Hannoverilaista, joten en ole kehdannut kysyä ketään ittestäni kuvaa ottamaan. Osaan kyllä kaikki bloggareiden perusposet, esim. katson-käsi-lanteilla-sivulle ja ooh-kengissäni-on-jotain-todella-mielenkiintoista. Lauantaina on tiedossa au pairien kuvausmatka Porta Westfalikaan, joten ehkä sieltä  saisin kuvia myös omasta naamasta, jota tietenkin kaipaatte hirmuisesti.

Kiloja kertyy kun on niin hyvää suklaata! 

mieluummin olisi 3310 :(

"Saksapuhelimena" toimii ylläoleva ihana tiiliskivi. Mukana olisi myös vähän uudempi Samsungin kapula, mutta siitä jätin sitten akun kotiin! Äiti muuten, sun piti se lähettää, ei ole näkynyt?



Saksassa tykkään erityisesti ratikoista. U-bahn, S-bahn, kumpi vaan, on kiva körötellä sillä vaunulla kuin paikallinen ja on aina ne ruudut ylhäällä et missä päin mennään ja mikä on oikea pysäkki. Se on sentään selkeetä. Oon oppinut tavoille, eli vaunuun ei rynnitä kuin kiinalaiset, mutta suunnistetaan kuitenkin päättäväisesti vapaille istuimille eikä jäädä vaivaantuneena seisoskelemaan oviaukkoihin.


Työt  alkaa klo 11 huomenna, joten ilta voikin jatkua BB:n  parissa (Jouko<3)


ps mitäs mieltä olette blogista?
kertokaa kaikki

    Luv, Sanni