Nomen est omen

Blogin nimen piti olla vaan läppä, mutta uhkaus toteutti itsensä. Kiva. Suuntavaisto on täysin äidiltä peritty, joten monien, monien harha(kilo)metrien jälkeen Guessin tennarit ovat kuluneet puhki.

Tässä välissä voisin ylpeänä ja kauhuissani huomauttaa, että otin mukaan vain neljä paria kenkiä! Tennarit, lenkkarit, jotka erityisesti tänne ostin ulkokengiksi, talvisaappaat ja korkokengät. Punaisia korkokenkiäni kolme poikaa kommentoikin keskustassa "Tolle Schuhe!" Danke schön.

En kärsi, oli vain kylmä.

Aplodien paikka Sannille! Olen ollut hyvin rohkea ja vain mennyt ihan ypöyksin baarii ja tilannut siiderin. En ikinä ikinä tekisi niin Turussa. Muutenkin olen erityisen huono olemaan yksin missään, esim shoppailemassa tulee sellainen olo et vartijat luule myymälävarkaaksi tai jotain muuta yhtä tyhmää. Kuitenkin voitin pelkoni ja suuntasin Magnersini kanssa ulkopöytään istumaan. 10 minuutin päästä löysin kaksi juttukaveria ja myöhemmin illalla seuraan liittyi vanhempi naishenkilö, joka oli innoissaan saadessaan rupatella englanniksi pitkästä aikaa.  Nämä kaksi miestä eivät asuneet  Hannoverissa, ja lupasivat majoituksen ja sightseeingkierroksen, jos tulen heidän kotikaupunkiinsa. Lupasin soitella, jos tulen sinne, harmi vain etten yhtään muista mikäs kaupunki se olikaan.

Toisen kerran kun suuntasin yksin baariin sain hieman kauemmin odotella, ja turvauduin jo Facebookiin turvalliseen viihdykkeeseen (Thank God for Wi-Fi). En ottanut käyttöön Jussin neuvoja miestenmetsästykseen, sillä sainkin juttuseuraksi saksalaisnaisen, jonka kanssa juteltiin kotimaistamme. Hänellä oli vaikka millä mitalla kavereita Dublin Inn'ssä ja hengailtiin rennosti porukalla. Eräs brittimies lupasi etsiä minulle mahtavan poikaystävän, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Erityisen hauskoja oli pari skottipoikaa, mutta vaikutelma taisi johtua myös hassuista sanoista. Nice laddies!

Tytön kanssa suuntasin klubikadulle, joka sijaitsi fiksusti prostituutiokadun vieressä. Samalla kadunpätkällä oli monta ilmaista klubia, joten ideana on mennä sisälle, tsekata meininki ja vaihtaa tarvittaessa paikkaa. Me kävimme noin viidessä paikassa, koska hän halusi näyttää eri paikkoja uudelle tulokkaalle, eli minulle. Ilta oli vasta pintaraapaisu, mutta vaikuttaa hyvältä tavalta, jos voi vaan palloilla samalla kadulla edestakaisin ja etsiä  parhaimmat bileet, sopivimman musiikin ja halvimmat juomat ilman pääsymaksuja.

Uusien randombaarituttujen lisäksi oon tavannut uudestaan osan porukasta, josta kerroin ekassa postauksessa ja mukana oli myös uusia naamoja mm Ranskasta ja Italiasta. Suunniteltiin menevämme Hannoverin Oktoberfesteille yhdessä. Vaihdoin sopivampaan kielikurssiin, jossa on monia au paireja. Heitä näin viime sunnuntaina syömisen merkeissä. Ihan mukavasti tuttuja kertynyt, itse olen vaan hirveän huono ottamaan yhteyttä ja ehdottamaan mitään, mutta onneksi ne on hoitanut sen puolen. En osaa olla yksin, mutta en osaa kysyä seuraa, hieno yhdistelmä.

Das Neue Rathaus.  Ihmettelin vain ulkopuolelta, 
mutta kuulemma 3 euron edulliseen hintaan pääsee hissillä (jes!) ylös asti ja sieltä on hienot näkymät koko kaupunkiin. Pitäis varmaan jonkun au pairin kanssa sinne mennä. 

bussista otettu laatukuva

Hattarapää kun olen niin tietenkin jätin kameran muistikortin kotiin. Kaikki kuvat ovat siis napsittu kännykällä, mikä selittääkin niiden tasokkuuden. Tosin ei sillä kamerallakaan saa sen parempia kuvia, useamman vuoden vanha kapistus.  Yritän esittää täällä coolia Hannoverilaista, joten en ole kehdannut kysyä ketään ittestäni kuvaa ottamaan. Osaan kyllä kaikki bloggareiden perusposet, esim. katson-käsi-lanteilla-sivulle ja ooh-kengissäni-on-jotain-todella-mielenkiintoista. Lauantaina on tiedossa au pairien kuvausmatka Porta Westfalikaan, joten ehkä sieltä  saisin kuvia myös omasta naamasta, jota tietenkin kaipaatte hirmuisesti.

Kiloja kertyy kun on niin hyvää suklaata! 

mieluummin olisi 3310 :(

"Saksapuhelimena" toimii ylläoleva ihana tiiliskivi. Mukana olisi myös vähän uudempi Samsungin kapula, mutta siitä jätin sitten akun kotiin! Äiti muuten, sun piti se lähettää, ei ole näkynyt?



Saksassa tykkään erityisesti ratikoista. U-bahn, S-bahn, kumpi vaan, on kiva körötellä sillä vaunulla kuin paikallinen ja on aina ne ruudut ylhäällä et missä päin mennään ja mikä on oikea pysäkki. Se on sentään selkeetä. Oon oppinut tavoille, eli vaunuun ei rynnitä kuin kiinalaiset, mutta suunnistetaan kuitenkin päättäväisesti vapaille istuimille eikä jäädä vaivaantuneena seisoskelemaan oviaukkoihin.


Työt  alkaa klo 11 huomenna, joten ilta voikin jatkua BB:n  parissa (Jouko<3)


ps mitäs mieltä olette blogista?
kertokaa kaikki

    Luv, Sanni

Ich spreche kein Deutsch.

Oon harhaillut vähän lisää. Tai aika paljonkin. Kadut on ihan omituisia! Ne mutkittelee ja kaartelee, joten jos kerran kääntyy väärälle kadulle on todella vaikeaa taas päästä oikealle reitille. Lisäksi kadut on jaettu puoliksi, toinen puoli kävelijöille ja toinen pyöräilijöille. Voitte arvata et olen aina väärällä puolella.. Ja en tajua miten suojateillä kuuluu kävellä. Ne on vain monia katkoviivoja vierekkäin, ja en tiedä mistä välistä mun kuuluu mennä.  Tyhmä turisti.

Viime viikolla mentiin Volkhochschuleen ilmoittamaan mut kielikurssille ja siellä juttelin pelottavan miehen kanssa saksaksi. Keskustelun perusteella se suositteli mulle kurssia, johon mennä. Eilen oli ensimmäinen tunti ja pahoin pelkään, että papparainen yliarvioi mun kielitaitoni. Kurssi on tarkoitettu ulkomaalaisille, jotka haluavat syventää keskustelutaitojaan ja aiheina on niinkin helppoja juttuja kuin politiikka, taide, maantiede ja ympäristöongelmat. Kurssikavereina on mm ihmisiä, jotka ovat asuneet Saksassa kuusi vuotta. Niinpä mä vain hymyilin ja nyökkäilin ja mietin milloin juosta pakoon. Käyn vielä yhdellä tunnilla ja sitten taidan vaihtaa sopivampaan kurssiin, jossa olisi toivottavasti nuorempaa porukkaa. 

Keskustasta löysin Primarkin! Ketjun liikkeesä olen käynyt myös kun seikkailin Katan kanssa Lontoossa. Olisi siis pitänyt tietää, että on parempi vain nöyrästi ottaa mukaan se tarjottu vetokärry sisäänkäynnin vierestä. One does not simply walk into Primark without buying a shitload of stuff. Oli hieman kiire, mutta ehdin kiirehtiä kerrokset läpi 20 minuutin aikana. Todellakin kiirehtiä, sillä kauppa on valtava neljäkerroksinen ostosparatiisi (tai -helvetti, poikaystävät kaupassa näyttivät todella kärsiviltä raahatessaan tyttöystäviensä ostoksia). 20 minuutin aikana käpäliin tarttui pikahankinnat ylläolevassa kuvassa. Xtra large kylpypyyhe, ballerinat, kaksi pakettia kasvojen ja käsien puhdistuspyyhkeitä, vaalea valkki ja beige tuubikaulahuivi.
(Valkki on siis ns nutturantäyttäjä, opin tämän hienon sanan Annin blogista.)
:)    http://anninsafari.blogspot.de/2012/09/lilla-my.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed:+BeautySafari+(Beauty+Safari)

Hintaa tavarakasalle kertyi  vain 24 euroa!

Mikään ei tule minun ja salkkareiden väliin. Paitsi pitsa. Aaro tapansa mukaisesti juonii kauheita Pihlajakadun asukkaiden harmiksi.  Pitsa taas oli hyvin omituinen, mutta ihan hyvänmakuinen pastapitsa, jossa oli epäilyttäviä vihreitä klönttejä.

Naapurissa on kaksi ihanaa kissanpentua. Kauhea ikävä omaa Prinsessa Victoriaa, mutta silittelen kaikkia vastaantulevia mirrejä kaipuun lievittämiseksi. Kuvaajana toimi 4-vuotias tyttönen, siitä johtuu tyylikäs sormenpää kuvan yläreunassa.


Hyvä uutinen! Jehovan todistajista ja ei-toivotuista treffikutsuista pääsee eroon toistelemalla: "Ich spreche kein Deutsch!"


TSCHÜSS!

HENGISSÄ OLLAAN

Tadaa!  Sain blogin luotua suurien ponnistelujen jälkeen. Nimen valitseminen tuntui ylivoimaiselta, mutta päädyin Lost in Hannoveriin, koska olen vasta viikon oleskelun aikana ehtinyt eksyä suunnilleen 10 kertaa.. Mun hienot "oikaisureitit" eivät ole oikein toimineet.

  Lento meni Helsinki-Kööpenhamina-Hannover.

            Köpiksen lentokentän Starbucks nimesi mut uudestaan.

       


Eli olen nyt au pairina Hannoverissa, Saksassa ja saavuin syyskuun ensimmäisenä päivänä. Perheen neljävuotias lapsi, äiti ja isoäiti puhuvat Suomea, joten ei ole paljon kieliongelmia täällä "kotona". On oma huone ja vessa, heti huoneen vieressä on ulko-ovi, josta toivottavasti livahdan tulevaisuudessa yömyöhään kotiin.

Viikon aikana olen muutaman kerran ollut keskustassa, nähnyt vanhan kaupungin, kävelykatuja, helvetin isoja ostoskeskuksia, pelottavan ison ja sokkeloisen Hauptbahnhofin eli päärautatieaseman (kyllä, eksyin sielläkin), katuesityksiä, lompakkoa kihelmöiviä kauppoja ja ihanan lähipuiston.  Löysin netistä Au pair-nettisivut http://aupaircircle.com/ , jotka auttaa etsimään lähellä asuvia muita au paireja, sitä kautta otinkin jo yhteyttä. Lisäksi on ryhmä Hannoverissa asuville ulkomaalaisille hannover4englishspeakers.de/, jonka facebook-sivujen kautta päädyin tapaamaan sekalaisen ryhmän uusia Hannoverilaisia. Ei ollut yhtään ulkopuolinen olo vaikka en olekaan native English speaker, sillä mukana saksalainen, puolalainen, egyptiläinen, meksikolainen ja kaksi brittiä. Enemmistö ei siis puhunut englantia äidinkielenään. :)

Sophie Kinsella writing as Madeleine Wickham: The Wedding Girl 

              Lueskelin Annalta saadulla lahjakortilla ostettua kirjaa kuumassa auringonpaisteessa.
                     

Näin viikon jälkeen olen vielä ihan eksyksissä ja on paljon järjesteltävää kuten kielikurssi ja julkisen liikenteen kortti ja oikeiden linjojen selvittely ja katujen etsiskely ja yleisesti erilaiseen elämään sopeutuminen. Eihän tämä kuitenkaan ole mun oma perhe ja on ihan erilaiset tavat ja tottumukset. Oon kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja Hannover vaikuttaa paikalta, jossa tosiaan voisi vuoden viihtyä. :)

Oon ihan uusi tässä blogin kirjoittelussa, että mua viisammat (Anna ja Anni siis) voivat neuvoa kaikessa. Jos kirjoittelua jaksan jatkaa, ja on jotain kirjoitettavaakin, niin ulkoasu sun muut sellaiset varmaan muuttuu eli vinkkejä pliis.





Gute Nacht!